Minusta tuli hunajan kuluttaja vasta omien mehiläisten myötä. Mielikuva lapsuudesta on kova hunajapurkki jääkaapissa (säilytyspaikka oli väärä). Hunajaa käytettiin teehen, mitä varmaan aika harvoin meillä juotiin. En muista hunajan maistuneen erityisen hyvälle. Aikuisiällä hunaja ei kuulunut minun ruokakaappiin. Muutama vuosi ennen omia mehiläisiä ostin Tokmannilta halpaa ulkolaista hunajaa lasipurkissa. Purkki oli ihan sievä, mutta ei kovin käytännöllinen ja purkin tyhjennyttyä ei tullut ostettua uutta.
Oman hunajan myötä olenkin sitten hurahtanut täysillä hunajaan. Hunaja on toki sokeria eikä liiallinen käyttö ole suositeltavaa. Muutaman asian kun muistaa, pötkii kyllä pitkälle. Sanotaanhan että kohtuu kaikessa. Hunaja aistitaan makeampana kuin sokeri, jolloin kolmannes vähemmän hunajaa riittää korvaamaan sokerin. Lisäksi hunajassa on 20% vähemmän energiaa kuin sokerissa. Diabeetikon hypoglykemian korjaamiseen hunaja ei sovi, koska hunaja nostaa verensokeria liian hitaasti. Mutta tästä syystä hunaja onkin muussa tilanteessa hyvä energian antaja – verensokerin nousu tapahtuu tasaisesti ja pitkään. Myös diabeetikolla.
Suomalainen hunaja sisältää hedelmäsokeria 40%, rypälesokeria 35%, vettä 17% ja noin 3% muita ainesosia: aminohappoja, entsyymejä, aromiaineita, mineraaleja, hivenaineita ja vitamiineja – yhteensä yli 200 ainetta. 100g hunajaa on esim. B2-vitamiinia 0,04mg ja niasinia 0,2mg. Vitamiinien määrät ovat pieniä eikä pelkästään hunajaa syömällä saavuta päivittäistä vitamiinien tarvetta. Mutta onko sokerissa edes pieniä määriä B2- ja B6-vitamiinia, niasiinia, pantoteenihappoa, C-vitamiinia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, fosforia, rautaa, mangaania, sinkkiä, kromia, fluoria ja booria? Hunajassa on näitä kaikkia. (Tarkempi listaus löytyy hunaja.net Mitä hunaja sisältää?) Pienilläkin määrillä voi olla merkitystä, jotain ihmeellistä hyvää hunajassa on, parantaahan se haaavojakin. Hunajan suurin terveyshyöty liittyy edellisen kappaleen asiaan. Lisäksi tulisi muistaa, että käyttämällä hunajaa sokerin sijasta tukee mehiläisten tekemää pölytystyötä ja ruuantuotantoa. Ja ruuastammehan on 75% pölytyksestä riippuvaa kahvista ja kaakaosta lähtien.
Meillä ei olla enää pitkään aikaan käytetty varsinaista sokeria. Ainoa asia mihin saatan käyttää osittain sokeria on kääretorttu, puoli desiä sokeria ja saman verran hunajaa. Mutta kääretorttukin onnistuu pelkällä hunajalla, ainakin kiteytyneestä hunajasta kun vatkaa yleiskoneella. Periaatteessa kaiken sokerin voi korvata hunajalla, mutta joitakin asioita leivonnassa kannattaa ottaa huomioon. Leivontavinkeistä kirjoitan oman jutun myöhemmin.
Hunajan käyttö pysyy hanskassa, kun ruokavaliosta karsii kaikki sokerit ja sokeria sisältävät joutavat imellykset pois ja muistaa kohtuuden kaikessa. Esim. granolaan vähennän paljon reippaammin hunajaa kuin 30% ja puolen litran pullataikinaan laitan pari kukkuraista ruokalusikallista hunajaa ja minun makuuni ovat aivan passelit. Leivonnaiset eivät toki kuulu joka päiväiseen ruokavalioon. Happamille marjoille voi kuitenkin hyvällä omalla tunnolla hieman hunajaa lisätä. Nämäkin on tietysti makuasioita, mutta suu kyllä oppii vähemmän makealle.
Mielestäni eniten makunautintoa hunajasta tulee, kun sitä lisää ruokaan. Ihan mihin tahansa ruokaan, vaikka hernekeittoonkin. Hunaja saa ruuan maut esiin eikä suolaakaan tarvitse niin paljon. Hunaja on kuin piste ii:n päälle, arjen luksusta Ehkä pienen pieni makeus ruuassa hillitsee ruuan jälkeistä makeanhimoa. Kannattaa olla ennakkoluuloton niin voi yllättyä iloisesti.
Jos purkin pohjalle on jäänyt rippeitä kiteytyneestä hunajasta, se kannattaa käyttää viimeistä murua ja pisaraa myöten loppuun saunahunajana. Hiero saunan lämmössä hunajaa ihoon ja anna sulaa. Hunaja rentouttaa ja tekee ihosta pehmoisen kuin vauvan peppu! Vai poski.. Saunan jälkeen iho huuhdellaan, mutta älä käytä saippuaa! Olo on kuin uudestisyntyneellä.
Minun mielestä näin käytettynä hunajasta ei kerry ylimääräisiä kaloreita eikä hammaspeikot pilaa hampaita. Joskus vähemmän on enemmän ja vähemmälläkin voi saada makua elämään.
Vastaa